Toissa viikolla saimme musertavan suru-uutisen. Pitkäaikainen valmentajamme ja säbäystävämme Robert ”Roope” Koskenniemi oli menehtynyt äkillisesti.

Roope aloitti valmentajauransa TU:n salibandykerhoissa. Säbäkerhoista Roope siirtyi uuden -03 syntyneiden joukkueen toiseksi valmentajaksi. Muutaman vuoden jälkeen -03 joukkue jakaantui haastaja- ja kilpajoukkueeseen (TU Tornados), johon Roope valittiiin valmentajaksi armeijassa vietetyn RUK- ajan jälkeen. Joukkuetta haluttiin yhdessä viedä eteenpäin ja siinä onnistuttiin. Muistoina mitaleja, ylemmän haastajasarjan mestaruus ja kilpasarjassakin pärjättiin ihan hyvin.

TU Tornadoksen siirryttyä yhteistyöseuraamme Westend Indiansiin vapautui Roopelta aikaa myös uusiin haasteisiin. “Yhdellä TU Tornados joukkueen pelireissulla aloitin keskustelun Roopen kanssa nuoremman tulevan P07- joukkueen valmentamisesta”, TU Tornadoksen ja TU Lionssin jojo Kim Lahti muistelee.

Joukkueesta muodostuikin huikea menestystarina lahjakkaiden poikien ja suuresti pidetyn valmentajan johdosta.

Kilpasarjan hyvän menestyksen myötä joukkue kutsuttiin ikäluokan kovimpaan turnaukseen Mestareiden Cuppiin, jonne Roope otti valmentajakaverikseen TU Tornados joukkueen aisaparinsa Joakimin.

Mestareiden cupista oli tuliaisena intensiivisen pitkän viikonlopun jälkeen mestaruus. Mestaaruussuihkussa käytiin ja juhlia vietettiin ison maailman tyyliin Roopen johdolla. Kokemus, josta pojille ja Roopelle jäi varmasti ikuinen muistijälki.

“Vuosien varrelta on paljon hienoja kokemuksia ja muistoja Roopen kanssa erilaisten Salibandy-kokemusten kautta. Hieno oli nähdä, kuinka vuosien varrella hänen kokemuksensa kasvoi, osittain terveen kilpailuhenkisyydenkin ansiosta. Roope halusi pojille aina parasta” - Kim Lahti kertoo. Eija Haukka TU Lionsin joukkueenjohtaja jatkaa, että jos Roope oli pojille tosi tärkeä, niin oli tosiaan aina myös joukkue Roopelle.

”Muistan, kun istuimme eräänä sunnuntaina treenien jälkeen Lagstadin koulun pukuhuoneessa. Oli se hetki, kun Roopen oli kerrottava pojille, ettei voi jatkaa enää joukkueen valmentajana. Se oli hänelle kova pala, ja olimme sopineet, että olen mukana, jos hän ei saakaan sitä sanotuksi. Viimeisiä yhteisiä hetkiä vietimme toukokuussa 2019 joukkueen ja vanhempien toisella yhteisellä turnausreissulla Tallinnaan. Siellä kostui silmäkulma, jos toinenkin. Sillä kerralla ei ahnehdittu eikä ajateltu mitaleita. Poikien sanoin, tärkeintä oli olla yhdessä. ”

”Kaikki varmasti muistavat Roopen huumorintajuisena, suorana, positiivisena ja sosiaalisena kaverina, jolla oli hyvät, ja no, joskus vähän huonommatkin jutut. Roope sai aina joukot hyvälle tuulelle. Itse tunnistin myös hänen herkän puolensa, hän oli lisäksi huomaavainen, kohtelias ja lämminsydäminen. Ja seuramies parhaasta päästä. Ystävyytemme ja säännöllinen yhteydenpitomme etäpäivän lounaineen, kevät- ja syksy treffeineen jatkuivat, vaikka tiimityö säbän merkeissä päättyi. Päivitettiin kuulumiset ja juttu jatkui yleensä siitä, mihin se oli viimeksi jäänyt. Viimeisen kerran tapasimme kesäkuun aurinkoisena päivänä. Nyt WhatsApp on hiljentynyt. Sitä on vaikea uskoa. Kiitollinen hienosta yhteistyöstä, ystävyydestä ja siitä, että sain tutustua Roopeen”, päättää Eija Haukka.

TU Lionssin jälkeen Roope piti taukoa valmentamisesta muiden kiireiden johdosta. Halua oli, mutta aika ei vaan antanut myöden. TU Starsin (-09 syntyneet) valmentaja Kimmo Roininen sai kuitenkin Roopen suostuteltua uudestaan mukaan valmennustehtäviin. Roope toi suuren määrän kokemusta ja tietotaitoa ennestään jo hyvin valmennettuun joukkueeseen. Iso lisä oli myös Roopen persoona. Joukkueen pojille oli todella tärkeää, että Roope oli mukana treeneissä ja peleissä. Pelkkä Roopen läsnäolo loi suuren positiivisen nosteen. “Käsittämätön vaikutus poikiin, en oo koskaan nähnyt vastaavaa…oon ollut joukkueurheilussa mukana 40 vuotta ja tää jää kyllä mun ja kaikkien pelaajien mieleen aina. OIen arvostanut Roopea ihan alkuajoilta asti niin valmentajana kuin myös ihmisenä”, Kimmo kertoo.

Valmentajana Roope oli hyvä auktoriteetti ja idoli joukkueidensa pojille. Rauhallinen ja taktisesti taitava. Hän oli itse aiemmin kuvaillut tavoitteekseen valmentajana oman ammattitaidon kehittäminen sekä junioreiden kasvattaminen hyviksi pelaajiksi ja kunnon kansalaisiksi. Hänelle oli tärkeää, että jos jotain tehdään, niin se tehdään kunnolla - pilke silmäkulmassa aina kuitenkin.

“Ensimmäinen sana, mikä tulee itelle Roopesta mieleen, on huumorintaju. Ei ollut tapahtumaa, jossa Roope ei saanut meitä kanssavalmentajia, mua tai Kimmoa ja joukkuetta nauramaan. Roopen läsnäolo toi älyttömän positiivisen ilmapiirin. Roope rakasti salibandyä koko sydämellään, osaamisen lajiin liittyen huomasi esimerkiksi tavasta, miten Roope konkretisoi vaikeitakin pelillisiä asioita pelaajille ymmärrettävään muotoon. Roope sanoi asiat aina suoraan, ja tätä piirrettä arvostin hänessä paljon. Jos sattui tilanne, jossa esimerkiksi minä puhuin pelin aikana aiheen vierestä tai pelaaja teki kentällä virheen, ei tarvinnut pelätä, että Roope jää mulkoilemaan vierestä, tällaisen virheen sattuessa Roope tuli rakentavalla tavalla korjaamaan ja kertomaan miten kehittyä. Tämä tapa säilyi ihmisestä huolimatta, pelaajilta myös niin meille valmentajillekin. Roopen jättämä aukko jää todennäköisesti täyttämättä, ainakin omassa elämässä. Kyseessä oli niin uniikki persoona - Toivo Vuopala TU Stars valmentajakollega

Ennen armeijaan siirtymistä Starsin valmentajana ja sitä ennen pelaajana toiminut Eino Vuopala muistelee Roopea näin: ”Roope oli itselleni valmentajana esikuva. Kun vietin peliurani ensimmäiset neljä vuotta Roopen valmennuksessa, sen myötä muodostui kuva pelaajaläheisestä valmentajasta, joka osasi jännittävilläkin hetkillä keventää tunnelmaa omalla humoristisella heitollaan.

Tämä kuva vahvistui entisestään, kun pääsin Roopen kanssa tekemään yhteistyötä kollegana viime kaudella. Kollegan silmin näki vielä eri lailla Roopen laajan ammattitaidon ja innostuksen salibandyä kohtaan.

Ennen kaikkea kollegan roolissa pääsi näkemään sen, kuinka hieno mies on kyseessä. Monet hyvät keskustelut tuli käytyä ja naurut naurettua, kun viime kaudella Roopen kanssa yhdessä peleihin ajeltiin.

TU Stars joukkueen valmentamisen lisäksi Roope tykkäsi käydä pelailemassa aktiivisesti TU:n kuntosäbä- porukassa. Lajitaustaa kun oli kattavasti myös pelaajana, niin hyvin napsahteli syötöt lapaan ja veto lähti vihaisesti. Roopen kuntosäbäkaverit kuvailevat häntä iloisena, hyvällä tavalla kovaäänisenä huumorikaverina, joka myös “leikkimielisisissä” kuntosäbäpeleissä aina jaksoi neuvoa ja ohjata.

“Poikien” jutut eivät jääneet keneltäkään huomaamatta, niitä jopa odotti, viikosta toiseen, muistanpa välillä ihmetelleeni hiljaisuutta, jos Roope ei ollutkaan paikalla tiistain vakiosäbässä, näitä hetkiä muistelen lämmöllä ja samaan voi yhtyä koko meidän kuntosäbäperheemme. Myös meille, kuten muullekkin seuralle jäi valtava aukko, jota kukaan ei pysty täyttämään, sanoo Saara Pellosniemi, kuntosäbänvetäjä.

Vili Virta - kuntosäbäystävä: "Kun olit pelaamassa niin aina oli hyvä tunnelma ja hauskaa, koskaan ei ollut hiljaista. Sun kanssa pysty puhumaan mistä vaan ja aina pysty heittää läppää mistä tahansa. Pelit ei tuu koskaan olee samanlaisia ilman sua"

“Roopeen tutustuminen ja kimpassa pelaaminen toi älyttömän paljon hyviä muistoja lajin parissa. Roope toi peliin huumorintajua, särmikkyyttä ja reilun pelin henkeä, joka teki hänestä hyvän pelikaverin ja valmentajan. Vaikka kentällä mentiin usein pilke silmäkulmassa, niin koskaan ei kuitenkaan unohdettu kunnioittaa peliä. Roopen kanssa pelattiin kunnolla mutta rennosti, puristamatta mailaa liikaa.Omien kokemusten mukaan Roopen kanssa oli vaikeaa pelata huonolla tuulella. Oli fiilis paikalle tullessa mikä hyvänsä, niin yhteisten pelien jälkeen oli poikkeuksetta hyvä fiilis, koska harvemmin olet enää huonolla tuulella, jos olet nauranut tunnin ajan yhdessä huonoille jutuille.. ja pelille. Uskon, että Roope toi TU:hun lähtemättömällä tavalla positiivista energiaa, jota meidän tulee jatkossakin muistaa pitää yllä!” Janne Peltola, kuntosäbäystävä.

Ihmisenä Roope muistetaan sosiaalisena, hauskana, huumorintajuisena ja kannustavana. Roope oli helposti lähestyttävä, mukava kaikille ja osasi laskeutua joukkueen poikien tasolle valmentaja-asemaansa menettämättä. Hän oli hengenluoja, otti pojat huomioon kaikessa, seurasi omien poikien menestystä TU aikojenkin jälkeen ja muisti onnitella. Tavaramerkiksi muodostui Cola Cola, joka oli usein hallilla kädessä.

“Tosissaan, mutta ei totisesti olisi voinut olla Roopen motto. Kaikista eniten jään itse kaipaamaan Roopen iloista virnettä ja hyväntahtoista naljailua esimerkiksi silloin kerran kun ostimme Roopelle Pepsiä pelipäivänä. Cola kuin Cola ajattelimme ymmärtämättä pelipäivän rutiinien merkitystä.” - Teemu Asumaa johtokunnan pj, pelikaveri ja TU Lions pelurin isä.

Roope lähti aivan liian aikaisin, mutta olemme kiitollisia ajasta, minkä saimme. TU Stars:in kapteenin sanoin: ”Ei voida korvata Roopea millään valkulla, yritetään tehdä se mitä Roope meille antoi tehtäväksi”. Hienosti sanottu, Roope olisi varmasti ollut äärimmäisen ylpeä.

Rakkaudella Roopea muistaen,

TU Stars pelaajat, valmentajat ja toimihenkilöt

TU Tornados sekä TU Lions pelaajat, valmentajat ja toimihenkilöt

TU:n Kuntosäbän pelikaverit

Tuomarilan Urheilijoiden koko seuraperhe

*kuvassa Roopen lisäksi Miska Haukka sekä Janne Öhman TU Lionsista